En tiedä yhtään mitä tulen syksyllä tekemään. Ja huolestuttavaa yhteiskunnan silmin on se, ettei tämä asia haittaa minua ollenkaan. Tällä hetkellä tunnen itseni onnelliseksi, vapaaksi. Koen olevani hereillä. Ajatukseni ovat selkeämmät, koen rauhaa. 

Koen, että minulla on varsin irrallinen identiteetti. Se ei ole riippuvainen mistään eikä kenestäkään. Ei ideologioista, sosiaalisista kuvioista,ympäristöstä tai mistään muustakaan. Olen monet kerrat ajatellut etten kuulu mihinkään, että minulla ei ole omaa paikkaa tässä maailmassa. Nyt tästä irrallisuudesta alkaa ehkä jalostua itsenäisyys, rohkeus ja vapaus. Tämä tuntuu hyvältä. 

Ihminen on laumaeläin. Jos katsotaan nykymaailman menoa oikein primitiivisestä näkökulmasta, niin meidän eläimellisyytemme näkyy yhä tässä sivistyneessä ja modernissa maailmassa. Se on piiloutunut kaikenlaiseen sijaistoimintaan, sotiin ja koulujen pihoilla seisoviin ryhmiin; nörtit, gootit, hiket, tavalliset, pissikset. Tässä voisi käydä läpi koko skaalan. Me koemme tarvitsevamme samankaltaisia ympärillemme, pyrimme hankkimaan statuksia vakiinnuttaaksemme asemaa laumassa. 

Ihminen tarvitsee jonkinlaisen identiteetin. Kuuluvuuden tunteen johonkin. Minulla ei oikeastaan ole tällaista kuuluvuuden tunnetta ollutkaan. Olen aina taistellut jotain vastaan. Tämä aiheutti minulle paljon ongelmia, mutta ehkä se teki minusta myös vahvan ja sopeutumiskykyisen. Olen vapaa kaikenlaisesta rajoittuneesta ajattelusta, en suostu elämään jonkun tietyn ryhmän tai piirin ideologian mukaan vaan päätän itse mitä mistäkin ajattelen. 

Tapasin erään aggressiivisen ihmisen, joka hoki minulle, etten tunne häntä. Lopulta en voinut kuin todeta, että tämä asia minulle ihan sama, etten tuomitse ketään ja että kaikki on hyvin. Tämä henkilö sai minut pohtimaan miksi jotkut ihmiset eivät kykene hyväksymään muiden ajatusmaailmaa. Erilailla ajattelevien ajatusmaailmaa. 

Mietinnän lopputuloksena olen sitä mieltä, että on paljon helpompi löytää jokin ryhmä, ideologia tai tyyli ja antaa sen luoda tietä omalle ajattelulle. Tässä on se hyvä puoli, että tietää kuuluvansa johonkin. Tietää tuntevansa tiettyjen maailmojen säännöt, etiketit ja tavat yms. Vaarana on suppeamielisyys. Vaarana on, että sulkee itseltään monia mahdollisuuksia ja hienoja kokemuksia. Sulkee itseltään mahdollisuuden nähdä asioita monesta näkökulmasta, löytää hyviä asioita muista maailmoista. Ei enää hyväksy eri tavalla ajattelevien ja toimivien identiteettiä. Tässä on jopa sotien syy. Toiset eivät hyväksy toista kulttuuria vaan pyrkivät muuttamaan sen. Kompromisseja ei saavuteta kun kukaan ei ole valmis luopumaan omasta ideologiastaan. Sota on riita suuressa mittakaavassa. 

Ideologien taakse on myös hyvä paeta. Esim. vihaa lietsoviin ryhmiin on helppo paeta, jos itsellä on käynyt kurjasti eikä halua kohdata näitä asioita vaan mieluummin pakenee. Myös päihteidenkäytön yleinen syys on pako joltain, usein vastuulta tai itseltään. Pakeneva ei voi koskaan löytää rauhaa, sillä menneet tapahtumat tulevat aina ajamaan takaa, jos ei ole valmis hyväksymään niitä. 

Tällä hetkellä olen iloinen, että olen joutunut käymään läpi todellisen helvetin. Syvän masennuksen ja itseinhon, epävarmuuden ja juurettoman irrallisuuden, yleisen ahdistuneisuushäiriön ja derealisaatio- oireet, jotka yhä ovat olemassa ja vaivaavat silloin tällöin.  Tämä kaikki on tehnyt minusta vapaan. Olen vapaa valitsemaan seurani, tekemiseni ja olemiseni ilman että kukaan voisi vaikuttaa siihen. Olen pitänyt silmäni auki ja hyväksynyt kaiken näkemäni, ottanut milloin oppia ja milloin hiljaa torjunut tietyt vaikuttimet elämässäni. Minä näen jotain hyvää kaikissa ideologioissa. Usein niissäkin, joita en kokonaan hyväksy löytyy joitain piirteitä, joita arvostan. 

Loppujen lopuksi kaikki on kiinni näkökulmista, asenteesta, ajatuksista ja toimintamalleista.

Viisaus elää vain niissä, jotka näkevät.