Erikoislääkäri Antti Hervonen totesi Aamulehden artikkelissa, että "ihmisroskat" pitäisi siirtää saarelle. Hän tarkoitti puheillaan päivästä päivään Tampereen kuninkaankadulla kököttäviä pulsuja. Tällaisen kohukommentin sylkäisi vuonna 2011 myös Tampereen kaupungin apulaispormestari Kristiina Järvelä. Molemmat kuuluvat kokoomuksen piiriin. Mietinpä tässä tuleekohan Hervosen kommentti herättämään samankaltaisia toimia kuin Järvelän kommentti aikanaan? Joukko nuoria osoitti silloin mieltään Tampereen koskipuistossa. Helsingissä pystytettiin muistaakseni myös näyttely tätä aihetta koskien. Hervonen ei vaivautunut edes keksimään mitään omaperäistä, vaan käytti surutta jo aikaisemmin käytettyä puheenvuoroa. 

En nyt puutu siihen onko pultsareiden olemassaolo haitta vai ei vaan haluan pohtia tällaisten kommenttien taakse piiloutuvaa maailmankuvaa. Nämä kommentit on lausuttu maamme suurimman puolueen edustajien suusta. Uskon, että myös monet muut kokoomuksessa ajattelevat samalla tavalla. Tämä on äärimmäisen surullista. Mitä ihmisestä kertoo se, että hän täysin avoimesti vie ihmisarvon joltakulta? Apulaispormestarin suustakin tämä kommentti oli paha, mutta että vielä lääkärikin. Tämän lääkärin etiikkaa taitaa kohdistua rikkaisiin ja rahojaan leyhytteleviin, sekä hyviä kulisseja ylläpitäviin kansalaisiin. 

On niin hemmetin surullista, että kerta toisensa jälkeen raha näyttää mahtinsa. Hyvinvointi ja vauraus eivät ole kaikkien etu, eikä nykypäättäjien ensisijainen toive olekaan se, vaan talouskasvun ja bruttokansantuotteen hyvän tason varmistaminen. Tämä on toki valtiolle elintärkeää. Mutta kansa voi huonosti. Hyvinvointivaltio pitää sisällään monia, jotka voivat todella huonosti. Jos todella haluttaisiin löytää ratkaisuja, jotka hyödyttäisivät kaikkia niin kai niitä nyt löydettäisiin? Jos todella olisi tahtoa varmistaa kansalaisen todellinen hyvinvointi. Olen varma, että jos tavoitteet olisivat tällaiset meillä ei olisi Suomessa niin paljon masennusta, alkoholismia ja onnettomia yksinäisiä. 

Ihmisen on oltava hyödyllinen yhteiskunnalle. Kyllä, olen sitä mieltä. Mutta loppujen lopuksi, ihmisen on myös elettävä oma ainutlaatuinen elämänsä. On ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan kykene selviämään arjesta samaan tapaan kuin muut tai jotka eivät edes halua sitä. Miksi ei haeta joustavia ratkaisuja, jotka antaisivat ihmisille perusturvan ja takaisivat elämänlaadun joka tilanteessa? Alle 600 euroa (toimeentulotuki) on tässä yhteiskunnassa naurettavan vähäinen summa. Se on paljon helpompi käyttää kaljan tuomaan turtumukseen kuin mahdollisesti perintään matkalla olevien laskujen maksuun, vuokraan tai terveelliseen ruokaan. Kun naru on liian kireällä se katkeaa.Ihmisen luontainen yrittämisen halu kokee henkisen eroosion ja katoaa. Jokapäiväinen selviytyminen ja huolet turruttavat ihmistä. Miksi ei motivoida ihmisiä työntekoon järkevällä verotuksella, pätkätöiden aiheuttamien byrokratiakuvioiden vähentämisellä ja kunnon perustulolla niin, että töihinmeno olisi pelkkää plussaa? Jossain vaiheessa kun palkka ylittäisi tietyn rajan voisi tämä perustulo jäädä pois. Tadaa!  Hassua, että vaikka kansa koostuu yksilöistä ei silti ole aikaa yksilölle. Tämähän vie pohjan aika paljolta. Sillä unohdetusta yksilöstä tulee unohdettu ja katkera massa. 

Olen varma, että jos ihmisillä olisi enemmän valinnanvapautta mitä tehdä elämällään he myös lähtisivät toteuttamaan unelmiaan, olisivat onnellisempia ja toimisivat samalla yhteiskunnan eduksi. Harmaa talous vähentyisi. Masennus vähentyisi. Kun kansalaisten ei enää tarvitsisi huolehtia siitä kuinka selvitä seuraavasta kuukaudesta heillä jäisi aikaa ja voimavaroja tehdä suunnitelmia, kuluttaa ja käyttää palveluita, esim. käydä teatterissa tai museoissa. Tämä lisäisi hyvinvointia ja motivaatiota. Suomesta tulisi voimakas. Tätä kautta pitkällä tähtäimellä saattaisi jopa tämä alkoholinkäyttö vähentyä kun sille ei olisi enää niin paljon tarvetta. Ilo valtaisi kadut. Tällöin vähentyisivät mm. koulu- ja työpaikkakiusaaminen kun kotona olisi asiat hyvin ja työpaikallakin jaksaisi tehdä työtä iloisin mielin kun pienestäkin palkasta jäisi vielä elämiseenkin.

Tällaisten ratkaisujen sijaan meidän "ylimystömme", nykyajan aristokraattimme kommentoivat sanomalla, että he haluavat ihmisroskat pois kaduilta. He haluavat ajatella, että jos heitä ei näy, heitä ei ole. Voiko kansa olla tyytyväinen tällaisiin päättäjiin?

Voiko kansa voida hyvin maassa, jossa massalta viedään voima turruttamalla yksilö?