Keksin tavallisesti otsikon ensin ja kirjoitan vasta sitten. Nyt ajattelin tehdä toisin. On niin paljon ajatuksia; niin paljon asioita, jotka pyörivät mielessäni, että miksi rajaisin kirjoitusaihetta otsikolla? Taustalla soi Beethovenin 9. sinfonia ja ajattelin, että annan sen sävelien johdattaa kirjoittamistani. Pyrin liian usein jäsentelemään ajatuksiani jo valmiiksi: pyrin tiukkaan hallintaan tekstissäni. Se sulkee luovuuteni korurasiaan. Korurasia on merenpohjassa hautautuneena hiekkaan. Meri on syvä. Mieleni vapaasukeltaja haki korurasian ja avasi sen. Luovuuteni levitti hennot siipensä ja lensi perhosen lailla kohti aurinkoa. 

Aloitan sosiaalitieteiden opiskelun avoimessa yliopistossa. Kaksi pakollista, kolme valinnaista kurssia ja 25 opintopistettä myöhemmin olen suorittanut sosiaalitieteden perusopinnot. Ehkä jo keväällä? viimeistään ensi syksynä. Vielä en oikeastaan tiedä edes syytä siihen miksi valitsin juuri sosiaalitieteet. Oikeastaan olisin halunnut mennä opiskelemaan politiikan tutkimusta, mutta ehkä kohtalo puuttui peliin kun päädyin kolmannelle varasijalle. 
Sosiaalitieteiden tieteenalat vaikuttavat mielenkiintoisilta. Valinnaiset kurssini: Sosiaalipolitiikka, sosiologia sekä sosiaalipsykologia kiehtovat minua. Aloitusinfo oli hyödyllinen, mutta kamala. Ensimmäiset puolituntia taistelin paniikkireaktiota vastaan. Käteni hikosivat, sydän hakkasi, henki ei kulkenut ja lopulta mietin, että viimeistään kun pyörryn saan taas hengitettyä. Ja sitten mietin, että jos oloni tästä vielä pahenee minun on pakko lähteä. Lopulta oloni tasaantui ja saatoin jotenkuten keskittyä. 

Sosiaalitieteet saattaa olla minulle oikea ala. Minua kiinnostaa yksilö yhteiskunnassa. Yksilö, ja yksilön suhde yhteiskuntaan. Luin tässä muutama päivä sitten erään mielenkiintoisen artikkelin, jonka äitini oli leikannut lehdestä. Siinä pohdittiin onko Suomi edelleen sääty-yhteiskunta. Sen keskeisiä teemoja olivat mm. periytyvä köyhyys sekä "parempiosaisten" suhtautuminen vähävaraisempiin. Teksti oli masentavaa luettavaa. Sen pohjalta aloin miettiä syitä siihen minkä takia köyhyys periytyy. 
Toki syyt ovat siinäkin, että varakkailla perheillä on paremmat mahdollisuudet auttaa jälkikasvuaan rahallisesti. Kuitenkaan tämä ei mielestäni ole ainoa syy periytyvään köyhyyteen. Syyt ovat paljon laaja-alaisempia.

Koska olen mustavalkoinen ajattelija, ja minulle on ominaista kärjistää asioita, otan esimerkiksi perheen A ja perheen B. Perhe A on varakas ja vanhemmilla on hyvä koulutus. Perhe B on "keskiverto" duunariperhe, jolla ei ole niinkään koulutusta tai varallisuutta vaan vanhemmat tekevät jotain fyysistä työtä. Heillä ei ole varaa omistusasuntoon vaan he asuvat lähiössä vuokralla. Perhe A on urasuuntautunut ja heillä on omistusasunto jossain esikaupunkialueella. Lähtökohtainen kysymykseni on tämä: Mikä on vaikuttanut tilanteen kehittymiseen? 

Palataan ajassa taaksepäin näiden hypoteettisten perheiden vanhempien menneisyyteen.

Perhe A on jo pitkään ollut hyvin koulutettua sukua molemmilta puolin. Lapsilta vaadittiin paljon. Heidän piti suorittaa koulu hyvin ja heitä ehkä painostettiin menemään yliopistoon. He ovat aina liikkuneet "paremmissa piireissä." Heiltä on vaadittu hienostuneisuutta ja hyviä käytöstapoja. He ovat lapsesta asti tottuneet siihen, että asiat hoidetaan hyvin ja vanhempien tavoitteellisuus ja päämäärätietoisuus on iskostunut heihin. Alkoholia nautittiin hienosti viinilaseista ja vain sopivasti. Viikonloppuisin tehtiin jotain sivistävää kuten käytiin taidenäyttelyissä. Ruokapöydässä on keskusteltu asioista ja vielä hyvässä lykyssä perheillä on ollut tasainen tunne-elämä sekä arki.  Lapset ovat osallistuneet kotitöihinkin, sillä heitä on kohdeltu tasaväkisinä muiden perheenjäsenten kanssa. Vaikka nuoruudessa lapset ehkä kapinoivat tätä vastaan, on heidän alitajuntaansa kuitenkin iskostunut tämä kaikki eteenpäinpyrkivyys ja hienostuneisuus. He lähtevät opiskelemaan ja saavat neuvoja vanhemmilta , jotka ovat jo käyneet kaiken läpi. He saavat myös rahallista tukea tai ehkä joutuvat tekemään työtäkin, mutta heidän mielessään se kuuluu asiaan. Se on tehtävä tavoitteen saavuttamiseksi. Heillä on hyvin kehittynyt itsetunto sekä kaikki tarpeelliset tiedot hyvän elämän muodostamiseen.

Perhe B:ssä tilanne on ollut vanhempien lapsuudessa erilainen.  Lapset saivat suorittaa koulunsa kuinka parhaiten taisivat ja vanhemmat auttoivat sen mitä pystyivät. Heidän vanhemmillaan oli rahahuolia, vaikka tekivät raskasta työtä. Perhe B:n vanhempien vanhemmilla ei ollut kokemusta yliopistosta eivätkä he vaatineet sitä lapsiltakaan, vaan tärkeää oli saada jotain työtä. Pitkäjänteisyyttä ei tarvittu eikä asioista keskusteltu. Tavoitteellisuutta ei niinkään ollut. Rahahuolet aiheuttivat välillä kireää ilmapiiriä eikä mahdollisuuksia tuntunut olevan mihinkään. Raskaan työpäivän jälkeen saatettiin nauttia alkoholia. Viikonloppuisin se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Lapset olivat lapsia ja aikuiset aikuisia. Lapsilla ei ole kokemusta kuin siitä kuinka työ väsyttää eikä siitä silti saa rahaa. Vanhempien asenteet yhteiskuntaa kohtaan saattoivat olla kielteisiä. Lapset lähtivät opiskelemaan "duunarialaa" eikä heitä kiinnostanutkaan pyrkiä tekemään mitään muuta. Perhe B on kuitenkin tyytyväinen, mutta palkka ei meinaa edelleenkään riittää.

Tämä vertaus on siis kärjistetty, mutta sen avulla haluan painottaa sitä miten opitut toimintamallit vaikuttavat myös voimakkaasti rahan lisäksi. Perhe A:ssa on aina ollut tavoitteellisuutta, kunnianhimoa, pitkäjänteisyyttä ja sivistys on ollut tärkeää. Perhe B:ssä ei ole ollut tätä vaan heidän kiinnostuksensa on tavallisissa asioissa kuten siinä mitä salatuissa elämissä tai BB:ssä tapahtuu. Tässä ei ole mitään väärää. Perhe B on aina tehnyt työtä. Rehellistä, fyysistä työtä. Mutta Suomi on kallis maa, eikä se päästä kansalaisiaan helpolla. Johtajat saavat rahat, muurahaiset tekevät työn. Akateeminen koulutus takaa hyvän palkan, jos valmistuttua saa työtä. Varakkaiden perheiden lapsilla on paremmat mahdollisuudet koska he ovat oppineet jo lapsuudessaan "akateemisen tavan elää." Köyhien perheiden lapsilla on edessään tie, jota he kulkevat yksin, jos he lähtevät yliopistoon.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa.