Miksi elämää on niin vaikea rakentaa? Miksi asioista pitää tehdä niin saatanan monimutkaisia, jos ei ulkoa käsin niin sitten itse? Miksi pitää ajatella niin monimutkaisesti, miksei voi tyytyä hankkimaan JOTAIN ammattia ja JOTAIN asuntoa, JOTAIN harrastusta ja olla tyytyväinen? Miksi mä vatvon asioita edestakaisin?

Tänään päätin, että nyt riittää. Opiskelujenkin suhteen on vain tehtävä kylmä rationaalinen päätös, mennä sinne mikä vähääkään kiinnostaa ja sitten vaihtaa alaa, jos ei inspaa. Tässä vaiheessa, kun on vasta vähän yli 20 v, voi vielä päättää minkälaisen elämän haluaa elää. Seuraan huolissani muutaman kaverin elämän suistumista raiteilta mm. päihteiden vaikutuksesta enkä voi tehdä asialle mitään. Tämän turhauttavan seikan ainoa positiivinen puoli on, että voin vain tehdä sen yhden tietoisen päätöksen. Voin päättää, että mä haluan rakentaa mun elämän enkä seurata vierestä mitä sattuu tapahtumaan. Mä haluan valita suunnat mun elämässä. Mä haluan lopettaa turhan kipristelyn omien muka niin suurten ongelmieni parissa ja saada jotain hyvää aikaan ja alkaa ottaa elämästä kaiken irti.