Istun tässä ja hikoilen. Nettiradiosta kuuluu "you`re simply the best" ja koneesta hehkuva lämpö tuntuu tukalalta. Tässähän sitä ollaan. Oon kuluttanut aamupäivän sivistämällä itseäni kaikenmaailman asioilla, sekä turhanpäiväisillä että mielenkiintoisilla. 

Olympialaisten avajaiset oli perjantaina. En katsonut niitä,mutta kuulemma Elisabeth näennäisesti laskeutui laskuvarjolla paikan päälle. Näinköhän? Avajaisten katsomisen sijaan luin mielenkiintoisen artikkelin tämän koreilevan tapahtuman toisesta puolesta. Siitä miten kestävää kehitystä muka korostetaan tässä tapahtumassa, muttei sitten kuitenkaan, ja kuinka tämän näyttävän spektaakkelin takana on lähes orjatyövoimaa, isojen kihojen välinpitämättömyyttä, vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta Lontoon asukkaita kohtaan. 

Olympialaisten budjetti on kasvanut kymmenkertaiseksi, ja joidenkin arvioiden mukaan se on nyt jopa 29miljardia euroa kun ensimmäiset budjettiarviot liikkuivat 2 miljardin paikkeilla.

Katsoimme ystäväni kanssa Johnny Deppin uuden elokuvan the Rum diary, jossa toimittaja päätyy tekemään yhteistyötä varsin limaisten liikemiesten kanssa. Elokuvassa on kohtaus, jossa toimittajalle selitetään liikemaailman politiikkaa: "Jos halutaan nostaa 5 prosentilla veroja niin kerrotaan ensin, että niitä aiotaan nostaa 10 prosentilla ja sitten suostutaan laskemaan määrää puolella."

Näinhän tämä juuri menee. Tuntuu, että myös olympialaisiin on käytetty tällaista samankaltaista mallia. Kun asiantuntijat aikoinaan tekivät laskelmiaan, niin olisi aika hullua, jos he oikeasti ajattelivat 2 miljardin riittävän. Kansaa haluttiin rauhoitella. 

29 miljardia on hurja summa. MItä jos raha käytettäisiin vaikkapa euron tilanteen parantamiseen? Tällaiset kysymykset ovat utopistisia, mutta silti ne nostavat päätään. Asioiden priorisointi on vaikeaa arjessakin, niin on kai se sitä sitten valtion ja EU:n tasollakin. Ahneus ja turhamaisuus vievät talouttamme alas. 

Mutta urheilu on tärkeää. Eikä joku Lontooseen matkustava urheilun ystävä paljoakaan mieti sitä, että olympialaisten takia moni köyhä saa muuttaa Lontoon ulkopuolelle kun asumistukia karsitaan ja vuokrat nousevat. 

Voi iki-ihanat verorahat, jotka mahdollistavat tällaiset suuret farssit.