Ajatus lähti elämään jossain elokuun puolessavälissä. Syyskuun kauniin ruskan myötä minä lopetan tupakoinnin, kahvin lipittämisen sekä alkoholin käytön. Neljä viikkoa pidättäytymistä näistä näennäisistä nautinnoista, jotka todellisuudessa tekevät minulle hallaa. Olen jo vähentänyt tupakointia. Eilen 3, tänään 5. Tavallisesti menee 15. Tai enemmän. Näiden kahden päivän aikana olen tajunnut, että olen pitänyt tupakoinnista kiinni siksi, että olen ajatellut lopettamisen olevan mahdotonta minun kohdallani. Totuus on, että se ei ole ollut laisinkaan vaikeaa. En himoitse tupakkaa. Poltan koska se on tapani. 

Tavat. Ne ovat vaarallisia. Kuinka monia asioita ihminen tekeekään tiedostamatta että tekee niitä vain siksi, että niistä on muodostunut tapoja. Kaavoja, jotka pelastavat meidät liialta ajattelulta.

Nyt päätin rikkoa omani. Odotan mielenkiinnolla muuttuuko oloni. Mitä ajatuksia kohtaan? Mitä huomaan? Jätän itseni alastomana ajatusten armoille, ilman nautintoaineiden haarniskaa.